Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Nitan päiväkirja

Tänne kuuluvat kaikki Nitan kirjoittamat tarinat.

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Nita

11.01.2020 17:49
Nitan päiväkirja


Kävelin talvisella kadulla vierelläni pieni Ruska. Tämä oli minun korkuinen, joten hän oli mielestäni aika lyhyt. Olimin kävellyttämässä ruunikkoani, että sen lihakset eivät jäykistyisi. Harmitti kovasti, että en löydä mistään tallia, missä voisin hoitaa tätä rakasta hevostani. Isäni ei pitänyt kun Ruska asui autotallissa, ja auton piti olla ulkopuolella. On kyllä ymmärrettävää, että autot kuuluvat omaan talliinsa. Ongelmana oli kyllä se, että meillä ei ollut HEVOStallia, missä Ruska voisi oleskella. Enkä todellakaan luopuisi rakkaasta 12-vuotislahjastani! Ruskan kaviot kopsuttivat jalkakäytävää ja joka kerta kuului kova "pamaus", kun kavio tömpsähti maahan. Kuuntelin sitä ääntä rauhoittaen itseäni ja pian aloin itsekin astella hevoseni kopsuttelun tahtiin.

Jonkin ajan kävelyn jälkeen huomasin erään rakennuksen, mikä oli lähellä metsää. Siellä pilkotti pari tallia. Innostuneena lähdin kävelemään päärakennukselta näyttävää taloa kohti. Päästyämme ovelle koputin siihen. Joku nainen tuli avaamaan oven.
"Hei, olisiko tallilla vapaata tilaa hevoselleni Ruskalle, josaa voisin hoitaa tätä?" kysyin naiselta hieman epävarmaiseen sävyyn. Nainen katsoi minua tutkivasti.
"Ei ole tilaa." hän vastasi ja sulki oven. Lähdin pettyneenä takaisin kohti kotia. Huomasin kun joku poika, jolla oli poni, meni samaan rakennukseen. Tämä puhui naisen kanssa. Nainen nyökkäili ja ohjasi poikaa ja hevosta kohti talliaan.
"Me emme sitten ole varmasti yhtään tervetulleita tuohon paikkaan. Emmekä varmaan muihinkin talleihin." kuiskasin ruunikolleni ja silitin tätä turvasta. Tämä hirnahti ja nosti päätään.
"Vai haluat että ratsastan? No jos hitaasti koska ollaan jalkakäytävällä, niin se sopii." naurahdin. Asetin päähäni kypäräni, joka oli roikkunut repussani. Laitoin kaikki tarvittavat Ruskan päälle ja hyppäsin tämän selkään. Tämä lähti kävelemään takaisin päin, ja ohjasin sitä kohti kotia.

Päästyämme kotiini vein Ruskan surullisena autotalliin. Annoin tälle heinää ja vettä ja menin sitten itse sisälle. Äitini oli valmistanut ruokaa, isä katsoi venäläisiä ohjelmia TV-stä ja Anna-pikkusisko leikki pikkuautoilla.
"Ruoka on valmista!" äiti kailotti ja laski perunakattilan pöydälle. Isä murahti ja laittoi TV:n pois päältä. Anna hätkähti ja syöksyi pöytään.
"Löysitkö hoitolan?" Anna kysyi.
"Löysin, mutta se hääti minut pois. Kuitenkin se päästi minun jälkeen tulleen jonkun random-pojan." sanoin masentuneena.
"Pitaa loytaa talli, en kestjä kun hevonen on minun tallissa." isäni sanoi. Nyökkäilin isälleni. En edes kehdannut naurahtaa isän hieman huonolle suomenkielelle.
"Kyllä sinä vielä tallin löydät, aivan varmasti." äitini lohdutti. Söimme hiljaa loppuun perunaa ja kalaa. Oman annokseni hotkin nopeasti. Vein astiani keittiöön ja huusin kiitokset, ennen kuin juoksin ulos. Matkan varrella otin vielä kirjan mukaan olohuoneen sohvalta, sekä omenan keittiöstä, ennen kuin laitoin kevyen sinisen talvitakinni päälle ja syöksyin ulos.

Kävelin Ruskan tilapäiselle tallille, eli autotallille. Autotallissa oli pieni terassi, jonne menin. Aloin lukemaan kirjaani. Se oli tietty hevoskirja, jossa kerrottiin, kun omistajan piti luopua omasta hevosestaan. Olenko minä sen tarinan tyttö, kun isä haluaisi Ruskan pois jos se ei muuta pois autotallista? Ehkä, ja mahdollisestikin. Tunsin tönäisyn päälaellani. Ruska oli kurkottanut päätään autotallin ikkunasta.
*Luulin sulkeneeni tuon ikkunan...* tuumahdin ja kohautin olkapäitäni. Ruska kurotti alaspäin, kohti taskuani, jossa oli omenani.
"Ai haluatko omenan? Ota tästä." sanoin, kaivoin taskustani hedelmän ja ojensin sen orille. Rämä otti sen iloisena vastaan.
"Hei sinä siellä!" joku huudahti kadulla. Käännyin katsomaan. Siellä oli joku tyttö.
"Miksi hevosesi asuu autotallissa?" tämä kysyi.
"En löydä tallia sille. Ja kuka sinä olet?" kysyin.
"Olen Viola. Kuules, olen pian avaamassa ovet tallilleni, jotta sinne tulisi hoitajia ja yksityishevosia. Haluaisitko olla ensimmäinen?" hän kertoi.
"Vau, tulen mielelläni! Minä muuten olen Nita." sanoin ilahtuneena.
"Haluaisitko käydä katsomassa paikkoja?" Viola kysyi.
"Mielelläni, otan myös hevoseni mukaan." sanoin. Hain autotallista Ruskan. Tämä ei halunnut mennä ulkoilmaan, mutta jollain ihmeen kaupalla sain tämän vedettyä ulos.
"Sitten mentiin!" sanoin reippaasti ja lähdimme Violan ohjaamana kohti hänen uutta tallia.

Talli sijaitsi kauniilla niityllä. Matkaa oli jonkun verran, mutta ei liikaa. Viola esitteli paikkoja. Käytiin esteradoilla ja karsinoilla. Ruska innostui niistä heti. Tämä näki jonkin verran hevosia ja johdatti tyttökaksikon niiden luokse. Nämä kommunikoivat keskenään hetken.
"Nuo ovat Pipsa ja Lola." Viola esitti. Nita katseli ympärilleen.
"Tämähän on mahtava paikka!" ihastelin. Viola nyökkäili.
"Tänne voitte tulla jo ensiviikolla." tämä kertoi. Ruska palasi meidän luokse. Tämä oli erittäin hyvällä tuulella.

Kun esittelykierros päättyi, oli aika palata kotiin. Alkoi jo aurinko laskea. Hyvästelimme toisemme, minä ja Viola siis. Lähdin Ruskan kanssa kohti kotia. Vihdoin se talli oli löytynyt!

Palattuamme kotiin vein Ruskan autotalliin. Hain kirjani autotallin terassilta ja menin sisälle.
"Missä olit?" äiti kysyi tiukasti.
"Löysin tallin!" sanoin iloisena.

 

©2020 Myrkynkallion vieraskirjasivut - suntuubi.com